Tunnisteet

tiistai 10. marraskuuta 2009

Mediakasvatusinterventio aikuisille

Mediakasvatuksen ammatilliset erikoistumisopinnot
Olen loppuvuoden 2009 opettamassa Verkkokurssin suunnittelu ja toteutus –kurssia Turun yliopistossa. Kurssin 19 osallistujaa ovat luokan- tai aineenopettajiksi opiskelevia, sivuaineopiskelijoita  eri tiedekunnistaja Turun yliopiston henkilökuntaa.

Sosiaalisen median ympäristöt viehättävät avoimuudellaan ja helppokäyttöisyydellä. Vaikka nyt  oppilaitokset järjestävätkin verkko-opetuksensa pitkälti omilla palvelimilla sijaitsevilla oppimisalustoilla niin tulevaisuudessa oppimisalusta ja sosiaalinen media lähestyvät toisiaan. Perustelen tätä mm. sosiaalisen median työkalujen käytettävyydellä, avoimuudella (osittain tai kokonaan) ja niiden tuttuudella etenkin nuorten keskuudessa. Teemu Arina (2007) on tiivistänyt tämän seuraavasti:

Nettisukupolvi äänestää jo käyttäytymisellään kaksisuuntaisuuden ja moniulotteisuuden puolesta. Tilastojen mukaan keskimääräiset TV- ja radiominuutit ovat laskussa kaikissa ikäluokissa sitten vuoden 2000. USA:ssa sanomalehtien lukijakunnat ovat laskeneet vieläkin rajummin. Tilastojen perusteella mitä nuorempi on, sitä vähemmän katsoo televisiota tai lukee lehtiä verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Internet-käyttäjätilastot taas puhuvat käänteisestä trendistä. Suomessa 15-19 ja 20-29-vuotiaiden joukossa verkon käyttöaste lähentelee jo sataa prosenttia, siinä missä vanhemmat ikäluokat laahaavat noin 3 vuotta aina edellistä ikäluokkaa jäljessä. … Loppukaneettina voidaan päätellä, että keskimäärin siinä missä vanhemmat istuvat kotona ja katsovat passiivisina televisiota ja lukevat aamulla toimittajan koostaman lehden, nuoret roikkuvat verkossa sosiaalisen median aktiivisina tuottajina ja osallistujina. Tällaisen moniulotteiseen ympäristöön tottuneen lapsen heittäminen lineaariseen systeemiin (vaikka siihen instituution kontrolloimaan oppimisympäristöön) on tämän kykyjen aliarviointia ja lähes rikollista toimintaa. Suurin potentiaali on saada nuoret oivaltamaan omakseen ottamansa välineen mahdollisuudet henkilökohtaisen konnektiivisen oppimisensa kannalta.

Mm. tämän takia mediakasvatusinterventiokseni valikoitui kasvatus- ja koulutustehtävissä toimivien kurssin osallistujien perehdyttäminen sosiaalisen median maailmaan kurssin varsinaisten tavoitteiden rinnalla. Toteutan työskentelyn Turun yliopistossa käytössä olevan Moodle-oppimisalustan sijaan sosiaalisen sosiaaliseen mediaan lukeutuvan verkostotyökalu Ning:in avulla.Tavoitteena on antaa kurssin osallistujille kokemuksia sosiaalisessa mediassa osallistumisesta ja avartaa näkökulmaa verkkokurssin toteutukseen soveltuvista verkkoympäristöistä. Kurssi toteutetaan avoimesti verkossa ja ohjeena on käyttää nimimerkkiä ellei halua esiintyä omalla nimellään sekä kirjoittaa kurssin suoritukseksi rakentuva blogi-ketju ensin omalle koneelle, koska varmuuskopioita ei ole Ning:issä toimittaessa kenelläkään.

Aloitustapaamisessa kävimme osallistujien kanssa läpi sivuston herättämiä ensivaikutelmia ja osallistujat vertailivat Ning:iä mm. Moodleen ja pohtivat molempien käytettävyyttä ja soveltuvuutta opetukseen. Aasinsiltana mediakasvatukseen toimii opettajien astuminen nuorten maailmaan, jos ajatellaan että sosiaalinen media on nuorille tuttu ja luonteva toimintaympäristö ja opettajille taas vieraampi. Näin ei tietenkään välttämättä ole ja jo kurssin aloitusvaiheessa selvisi, että tämäkin ryhmä on asian suhteen melko heterogeeninen. Ensivaikutelmat vaihtelivat järkytyksestä odottavan uteliaaseen.

Alkuvaiheessa kurssin osallistujien huomio kiinnittyi Ning:iin sisältyviin mainoksiin. Toisia ne ärsyttivät kun taas toiset olivat oppineet jo lukemaan näyttöä ilman että mainoksia juuri edes huomattiin. Kävimme keskustelua miten meitä seurataan esim. googlen työkalujen avulla kun mainokset valikoituvat sivulle sen sisällön perusteella. Aivan kurssin alussa mainokset olivat erilaisia seuranhakupalveluita ja totesimme, että mainosten takia ympäristön käyttö lasten ja nuorten kanssa on epäsuotavaa. Toisaalta: tämä olisi oiva esimerkki ja kohta pysähtyä miettimään lasten ja nuortenkin kanssa mitä tietoa meistä kuluttajina kerätään ja miten meistä kerätään tietoa tietämättämmekin ja mihin mm. sosiaalisella medialla tähdätään; toisaalta hakkerietiikan mukaiseen gift-culture ilmiöön, mutta toisaalta puhtaaseen liiketoimintaan.

Sivuston kukkais-grafiikkaan ei kukaan takertunut, vaikka ajattelin sen etäännyttävän ainakin miesopiskelijoita. Lähitapaamisessa oli tosin paikalla vain yksi mies eli toisenlaisiakin ensivaikutelmia saattoi olla osallistujien joukossa.

Kurssi jatkuu vielä joulukuuhun asti ja kurssin loppuvaiheessa arvioimme vielä yhdessä opiskelijoiden kanssa sosiaalisen median käyttäytymistä verkkokurssin työkaluna. Kurssin arvioinnin yhteydessä ajattelin ujuttaa mukaan myös kysymyksen mediakasvatuksesta. Hyviä vihjeitä sopivista kysymyksistä otetaan vastaan!

tiistai 6. lokakuuta 2009

Sosiaalinen media ja video mediakasvatuksessa

Luin ohjeistusta oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen. Syyslukukaudella perehdymme sosiaaliseen mediaan ja videoon mediakasvatuksessa. Syksyn teemoista kirjoitetaan omaan oppimisblogiin ja vähintään yhdestä aihealueesta olisi tavoitteena tehdä myös käytännön kokeilu,
mediakasvatusinterventio. Blogiin on tarkoitus kirjoittaa kokeilun suunnittelusta, toteutuksesta ja sen
arvioinnista.


Miten sopivat aiheet  tähän syksyyn! Kuljenko silmälaput silmillä kuin vankkurihevonen kun heti tuntuu että löydän juuri näihin aiheisiin sopivat käytännön kokeilut työn alla olevista projekteista ja tehtävistä? Jos näin on niin avatkaa hiukan päitsiäni, please, ja yritän katsella maailmaa hiukan avarakatseisemmin.


Kun oppimisalusta ei vain riitä...


Sosiaalisen median kokeiluksi otan sosiaalisen verkostotyökalun Ningin, jonka kokeilu projektin kotisivuna alkoi juusi tänä syksynä Lemon-hankkeessa (www.lemonproject.ning.com). Toinen kokeilu on Ning:in hyödyntäminen Verkkokurssin suunnittelu -kurssin alustana marras-joulukuussa 2009. Haasteellisena koen ympäristön käytön oppimisprosessin selkeyttämisessä, sillä mm. liitetiedostojen jakamiseen ei siellä mielestäni ole selkeää rakennetta tarjoavaa työkalua. Liitetiedostot ja opiskelioiden tehtävät tulee upottaa joko sivuston blogiin, keskusteluviesteihin tms. Tämä toiminee paremmin lyhytkestoisella kurssilla kuin kolmivuotisessa hankkeessa, mutta tätä aion kokeilla käytännössä tänä syksynä. Heikkoutena koen myös tilanteet, joissa opiskelija on unohtanut tunnuksensa. Minä tai organisaationi emme voi auttaa tässä tapauksessa ja ainoaksi ratkaisuksi jää ilmeisesti luoda uusi profiili elleivät vihjekysymykset tms. auta.


Miten video muuttuu osaksi mediakasvatusta?


Video mediakasvatuksessa tarvitsee vielä hieman tarkennusta ennen kuin päätän mihin keskityn siinä syksyn aikana. Tekeillä on oppikirja Verkko-opettaja 2.0, johon tulee esimerkkejä videoklippien käytöstä osana opetusta ja oppimista. Minun pitäisi myös tehdä itse muutamia videoklippejä verkkokurssin eri suunnitteluvaiheista haastattelemalla eri henkilöitä. Mutta ovatko kumpikaan näistä mediakasvatusta? Omasta mielestäni tuleva kirja on aikuisten mediakasvatusta ja ehkä myös nuo videoklipit, mutta olenko oikeilla jäljillä?





sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Avoimena outouksille

"Avoimuus on sellaisen ihmisen asenne, joka ei usko omistavansa lopullista totuutta eikä olevansa objektiivisen ideologian passiivinen uhri. Avoimuus tarkoittaa kykyä kohdata ja olla kohdattavissa, kykyä kyseenalaistaa ja olla kyseenalaistettavissa, kykyä myöntää ja kieltää. Se on olemista avoimena todellisuudelle ja sen outouksille. Se on avoimuutta niille, jotka kääntyvät puoleemme, ja niille monille vaihteleville jäljille, jotka herättävät kiinnostuksemme linnun laulusta sadepisaroiden ropinaan tai sateeseen, jota tummeneva taivas enteilee, viattomuuden viehkoon hymyyn ja paheksuviin kasvoihin, vastaanottavaiseen syliin, kiellosta ja pelosta jäykkään ruumiiseen."

Näiden Freiren sanojen ja Juha Suorannan (2003) siivittämin ajatuksin käyn tuulta päin mediakasvatuksen reflektointiin.

Testi

tämä on lähetetty luurista