Joulukuussa digitarinatyöpaja

eRappu tarjoaa joulukussa ei lahjatyöpajan vaan digitarinatyöpajan.

Digitaalinen tarina tehdään käsikirjoituksen, valokuvien, videon ja kerronnan avulla. Tarinoiden avulla oppiminen perustuu reflektointiin, ryhmänä työskentelyyn ja koettujen asioiden dokumentointiin yhteistä käsittelyä varten. Samalla opitaan mediataitoja kuten äänen, kuvan ja videon käyttöä sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä oppimisen tukena. Oppimisen lisäksi tarinoita voi käyttää mm. projekteissa, yksilöiden ja ryhmien osallistamisessa, terapiassa ja nuorisotyössä. Positiivisia kokemuksia on saatu esimerkiksi erityisopetuksessa ja korkeakoulujen työssäoppimisjaksoilla.

Työpajan aikana osallistujat tutustuvat menetelmään tekemällä oman digitarinan. 1-3 minuutin tarinaa työstetään sekä ryhmänä että itsenäisesti. Ensimmäisellä kerralla tutustutaan digitaaliseen tarinankerrontaan ja aloitetaan oman käsikirjoituksen hahmottelu. Toisella kokoontumiskerralla tarinat äänitetään ja laaditaan kuvakäsikirjoitus. Viimeisellä kerralla tarinat editoidaan valmiiksi ja esitetään ryhmässä. 

Digitaalisten tarinoiden teosta ja erilaisista käyttötavoista kiinnostuneet esim. opettajat, suunnittelijat, projektipäälliköt ym. Työpajaan otetaan enintään 10 osallistujaa. Työpaja on osa eRapun koulutuksia (www.erappu.fi) ja siihen voivat osallistua myös muiden turkulaisten korkeakoulujen opettajat sekä avoimen yliopiston opiskelijat.

Aika:

• Maanantai 5.12.2011 klo 12.00-15.45,
• Torstai 9.12. klo 12.00-15.45
• Perjantai 16.12. klo 11.30-15.45.

Paikka: Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea, 5.12. seminaarisali, 9.12. ja 16.12. ATK-luokka, os. Lemminkäisenkatu 14-18 A, 2. krs.

Kouluttaja ja lisätietoja: Kehittämispäällikkö Satu Nurmela , avoin yliopisto-opetus, satu.nurmela[at]utu.fi, p. 040 531 8079 

Ilmoittautuminen: Viimeistään 22.11.2011 osoitteessa verkkolomakkeella Työpajaan valituille ilmoitetaan työpajaan hyväksymisestä viikolla 47

Digitaaliseen tarinankerronnan esimerkkeihin, linkkeihin ja materiaaleihin voi tutustua ennakkoon mm. osoitteissa http://www.storycenter.org/,  www.satujatarina.com, http://dstfinland.ning.com/

On mukavaa olla kasvatustieteilijä

Lueskelin Kasvatustieteellisen koulutusalan työryhmän loppuraporttia

ja opin, että monet yhteiskunnan osa-alueet ovat pedagogisoituneet. Tämä ei välttämättä merkitse tarvetta lisätä opettajan pedagogisia opintoja, vaan nostaa kasvatustieteellisen asiantuntijuuden tarvetta sinänsä. Jokohan tässä vaiheessa voisi huokaista ja todeta, että ei ole valinnut hullumpaa alaa omaksi urakseen?

Kasvatustieteellä on vahva yhteiskunnallinen tehtävä. Tämän takia mm. tuloksellisuutta on mitattava monipuolisemmin kuin yksinomaan englanninkielisissä lehdissä julkaistuilla artikkeleilla. Jos opetuskäyttöön ei ole suomenkielellä uudistavaa ja kehittävää opetusmateriaalia, meillä ei ole Suomessa myöskään välineitä viedä uusinta tutkimustietoa koulutusjärjestelmien eri tasoille. Alan pätevyyttä ei myöskään voi hankkia opiskelemalla pelkästään ulkomailla. Opettajankoulutuksen saaneet maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat voimavara, jota tulisi hyödyntää nykyistä paremmin. Lisäkoulutuksella saavutettava suomalaisen opettajan kelpoisuus koituu sekä heidän itsensä että koululaitoksen hyödyksi. Kielitaitovaatimuksia tulisi olla mahdollista tulkita joustavasti ja asettaa pedagoginen pätevyys ja aineosaaminen etusijalle pätevyyskriteerinä. Aiemmin myös muissa maissa hankitun osaamisen tunnustaminen (AHOT) on tässä avuksi. Pääkaupunkiseudun ja Turun alueen yliopistoilla on erityinen vastuu maahanmuuttajataustaisten opettajien koulutuksen järjestämisestä, koska näillä alueilla on suurimmat maahanmuuttajamäärät. Braheassa tehdään työtä sekä maahanmuuttajien että AHOT-asioiden parissa. Myös tulevissa avoimen yliopiston kehittämishankkeissa tullaan sivuamaan näitä teemoja. Työn alla on hankeaihioita ePortfoliosta elinikäisen oppimisen työkaluna, joustavasta kieltenopiskelusta ja maahanmuuttajatarinoista.

Myös seuraavat hajanaiset kommentit nousivat esiin raportista:

o   Kasvatustieteellisten yksiköiden valtakunnallinen yhteistyö on toivottavaa.

o   Kansallisen tason yhteistyön kautta tulee kehittää laajoja tieteenala- ja yliopistorajat ylittäviä tutkimusohjelmia.

o   Erityisiä tutkimusta edellyttäviä kysymyksiä ovat erityisopetus, oppimisympäristöt ja monikulttuurisuus.

o   Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tulee lisätä mikäli halutaan välittää alan uusin pedagoginen osaaminen ammatillisten opettajien koulutukseen.

o   Kasvatustieteellisellä alalla koulutetaan tohtoreita selvästi muita aloja vähemmän.

Verkkokurssin suunnittelun perusteet -kurssi starttaa jälleen avoimessa yliopistossa

Verkkokurssin suunnittelun perusteet on kurssi, missä opitaan bloggaamalla. Neljän blogikirjoituksen ja vertaispalautteen aikana suunnitellaan vaiheittain oma verkkokurssi vapaasti valittavasta aiheesta. Toimin itse avoimen opiskelijaryhmän tutorina ja Turun yliopiston henkilökunnan tutorina jatkaa Minna Nummenmaa.

Oppimateriaalina käytetään mm. Riitta Suomisen kanssa kirjoittamaani Verkko-opettaja –kirjaa, jossa verkkokurssin suunnitteluun tarjotaan myös sosiaalisen median opetuskäytön vinkkejä.

Viime kevään kurssilta tuli mukavaa palautetta:

”Verkkokurssin rakentamisen perusteisiin sopii mainiosti blogikirjoitustyyppinen lähestymistapa. Blogien kirjoittaminen ja parien vastavuoroinen kommentointi tukee hyvin kurssin suunnittelua. Prosessinomainen arviointi, miten opintokokonaisuus rakentuu, on mukana koko kurssin ajan. Tämä
hyvä! Korjauksia ja muutoksia kun voi tehdä vastaparin havaintojen perusteella.”

Avoimena yliopisto-opetuksena tämä on edullista täydennyskoulutusta joustavasti kokonaan verkossa toteutettuna. Viime keväänä kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan!

Kurssi toteutetaan Ning-ympäristössä, vaikka periaatteessa sen olisi nyt voinut toteuttaa myös Moodlen ja Kyvyt.fi-verkkoportfolion yhdistelmällä. Ehkä ensi kerralla bloggaamalla oppiminen toteutetaan jo uusilla työkaluilla?

Irtiotto arjesta Verkkoja kokemassa -seminaarissa 6.-7.10.2011Turussa

Leikittelin jälleen voki-työkalulla. Olisi mukava kuulla onko kukaan kieltenopettaja käyttänyt tätä opetuksessa? Voisi aktivoida ainakin nuorempia opiskelijoita oman puheen harjoitteluun. Ja miksei vanhempiakin.

Sommitteluharjoituksia

Minulle merkityksellinen kuva

Poliittista sarjakuvaa

Persuasion-sarjakuvalehti tulee painosta eli Ollipekan käyttelemästä kopiokoneesta aivan lähiaikoina. Ikävä kyllä jakelu on niinkin suppea kuin oma avoimen yliopiston ryhmämme. Tässä kuitenkin oma hengentuotteeni tähän julkaisuun.

Sarjakuva ilmaisuna alkoi kiinnostaa enemmän myös osallistuttuani Oma kuva on jokaisen kuva -seminaariin Turun ammattikorkeakoulussa 8.-9.3.2011. Jenny Eräsaari esitteli omaelämäkerrallista sarjakuvaa ja sarjakuvan historiaa. Kirjastosta lähtee meikäläisen mukaan lähiaikoina ainakin Marjane Satrapin Persepolis ja Art Spiegelmanin Maus - selviytyjän tarina.

Sarjakuva on mielenkiintoinen tapa viestiä ja ilmaista itseään. Jos ei osaa piirtää voi painottaa tekstiä ja toisin päin. Sarjakuvan pitäisi kiinnostaa etenkin suomalaisia, koska suomalainen sarjakuva on laadukasta ja edistyksellistä. Täällä on omaperäistä visuaalista otetta ja omaperäistä kerrontaa. Nykyään omaelämäkerrallisuus on luonnollinen osa sarjakuvaa ja etenkin naiset kirjoittavat sarjakuvaa tästä näkökulmasta. Sarjakuva-ala kokonaisuutena on naisistunut. Sarjakuvakoulu oli ennen miesvaltainen ala ja nyt tyttöjä on opiskelijoista 80%. Kotona sarjakuvaan syttyi etenkin 8-vuotias nuorimies.

Sarjakuvissa on yhtymäkohtia digitarinoihin, sillä sarjakuvissa omaelämäkerralliset ja pienet asiat ovat relevantteja. Ei tarvitse olla supersankari mahtuakseen strippiin. Tämä on myös digitarinoiden lähtökohta. Koska sarjakuva on alana nuori myös muutokset tapahtuvat äkkiä. Kehittelen jo sarjakuvan ja digitarinan yhdistelmää...

Sarjakuva in my mind

Kuvaviestinnän perusteet -kurssi Turun avoimessa yliopistossa pyörähti käyntiin tällä viikolla ja minä siellä mukana. Opettaja toimii Ollipekka Kangas ja ensimmäisenä paneuduimme sarjakuvan mielenkiintoiseen maailmaan. Hyviä verkkovinkkejä aiheesta ovat mm. Sarjakuvawiki ja Kupla-akatemia.

Ensimmäisenä tehtävänä oli hahmotella itseä esittävä sarjakuvahahmo. Kömpelönä piirtäjänä varastin hahmooni idean Kutilan stripeistä. Seuraavaksi lähdimme hahmottelemaan kolmen kuvan sarjaa tavoitellen poliittista sarjakuvaa. Ainakin tämän viikon lausunnot perussuomalaisten taiteen määrityksistä antoivat sytykkeen ideoinnille. Tämä tehtävä jäi vielä kesken ja kassiin tungin vain tukun erilaisia luonnoksia. 

Sarjakuva tuntuu sopivan moneen ja jäin miettimään miten hieno mahdollisuus se olisi myös monen oppikirjan tekemiseen ehkä lapsia ja nuoria puhuttelevammalla kielellä kuin perinteiset oppikirjat. Sarjakuvalla voidaan kertoa isojakin tarinoita ja mm. Japanissa sarjakuvateollisuus tuottaa kokonaisia Manga-romaaneja. Allaolevan kuvan romaani sisältää 484 sivua. 

Liioittelu, sallittu laiskuus, kuvakulmien käyttö, underground, merkinnät ja efektit pyörivät päässä vielä iltalenkillä koiran kanssa. Kotiin tulin kahden uuden strip-idean kanssa. Jaksaisinkohan liittää sarjakuvat tekeillä olevaan digitaalisenen tarinankerronnan työkirjaan ja koirablogiini? Kaupasta siirtyi kotiin kolme erilaista mustaa tussia ja iso pakkaus A3 arkkeja. Takaraivossa väijyi ajatus, miten saisin pojat jotenkin innostettua mukaan tähän harrastukseen. Jospa ne vaikka tekisivät ne sarjakuvat työkirjaani pientä palkkiota vastaan. Toiveajattelua luulen ma.