Poliittista sarjakuvaa

Persuasion-sarjakuvalehti tulee painosta eli Ollipekan käyttelemästä kopiokoneesta aivan lähiaikoina. Ikävä kyllä jakelu on niinkin suppea kuin oma avoimen yliopiston ryhmämme. Tässä kuitenkin oma hengentuotteeni tähän julkaisuun.

Sarjakuva ilmaisuna alkoi kiinnostaa enemmän myös osallistuttuani Oma kuva on jokaisen kuva -seminaariin Turun ammattikorkeakoulussa 8.-9.3.2011. Jenny Eräsaari esitteli omaelämäkerrallista sarjakuvaa ja sarjakuvan historiaa. Kirjastosta lähtee meikäläisen mukaan lähiaikoina ainakin Marjane Satrapin Persepolis ja Art Spiegelmanin Maus - selviytyjän tarina.

Sarjakuva on mielenkiintoinen tapa viestiä ja ilmaista itseään. Jos ei osaa piirtää voi painottaa tekstiä ja toisin päin. Sarjakuvan pitäisi kiinnostaa etenkin suomalaisia, koska suomalainen sarjakuva on laadukasta ja edistyksellistä. Täällä on omaperäistä visuaalista otetta ja omaperäistä kerrontaa. Nykyään omaelämäkerrallisuus on luonnollinen osa sarjakuvaa ja etenkin naiset kirjoittavat sarjakuvaa tästä näkökulmasta. Sarjakuva-ala kokonaisuutena on naisistunut. Sarjakuvakoulu oli ennen miesvaltainen ala ja nyt tyttöjä on opiskelijoista 80%. Kotona sarjakuvaan syttyi etenkin 8-vuotias nuorimies.

Sarjakuvissa on yhtymäkohtia digitarinoihin, sillä sarjakuvissa omaelämäkerralliset ja pienet asiat ovat relevantteja. Ei tarvitse olla supersankari mahtuakseen strippiin. Tämä on myös digitarinoiden lähtökohta. Koska sarjakuva on alana nuori myös muutokset tapahtuvat äkkiä. Kehittelen jo sarjakuvan ja digitarinan yhdistelmää...

Sarjakuva in my mind

Kuvaviestinnän perusteet -kurssi Turun avoimessa yliopistossa pyörähti käyntiin tällä viikolla ja minä siellä mukana. Opettaja toimii Ollipekka Kangas ja ensimmäisenä paneuduimme sarjakuvan mielenkiintoiseen maailmaan. Hyviä verkkovinkkejä aiheesta ovat mm. Sarjakuvawiki ja Kupla-akatemia.

Ensimmäisenä tehtävänä oli hahmotella itseä esittävä sarjakuvahahmo. Kömpelönä piirtäjänä varastin hahmooni idean Kutilan stripeistä. Seuraavaksi lähdimme hahmottelemaan kolmen kuvan sarjaa tavoitellen poliittista sarjakuvaa. Ainakin tämän viikon lausunnot perussuomalaisten taiteen määrityksistä antoivat sytykkeen ideoinnille. Tämä tehtävä jäi vielä kesken ja kassiin tungin vain tukun erilaisia luonnoksia. 

Sarjakuva tuntuu sopivan moneen ja jäin miettimään miten hieno mahdollisuus se olisi myös monen oppikirjan tekemiseen ehkä lapsia ja nuoria puhuttelevammalla kielellä kuin perinteiset oppikirjat. Sarjakuvalla voidaan kertoa isojakin tarinoita ja mm. Japanissa sarjakuvateollisuus tuottaa kokonaisia Manga-romaaneja. Allaolevan kuvan romaani sisältää 484 sivua. 

Liioittelu, sallittu laiskuus, kuvakulmien käyttö, underground, merkinnät ja efektit pyörivät päässä vielä iltalenkillä koiran kanssa. Kotiin tulin kahden uuden strip-idean kanssa. Jaksaisinkohan liittää sarjakuvat tekeillä olevaan digitaalisenen tarinankerronnan työkirjaan ja koirablogiini? Kaupasta siirtyi kotiin kolme erilaista mustaa tussia ja iso pakkaus A3 arkkeja. Takaraivossa väijyi ajatus, miten saisin pojat jotenkin innostettua mukaan tähän harrastukseen. Jospa ne vaikka tekisivät ne sarjakuvat työkirjaani pientä palkkiota vastaan. Toiveajattelua luulen ma.