Kuvaviestinnän perusteet -kurssi Turun avoimessa yliopistossa pyörähti käyntiin tällä viikolla ja minä siellä mukana. Opettaja toimii Ollipekka Kangas ja ensimmäisenä paneuduimme sarjakuvan mielenkiintoiseen maailmaan. Hyviä verkkovinkkejä aiheesta ovat mm.
Sarjakuvawiki ja
Kupla-akatemia.
Ensimmäisenä tehtävänä oli hahmotella itseä esittävä sarjakuvahahmo. Kömpelönä piirtäjänä varastin hahmooni idean Kutilan stripeistä. Seuraavaksi lähdimme hahmottelemaan kolmen kuvan sarjaa tavoitellen poliittista sarjakuvaa. Ainakin tämän viikon lausunnot perussuomalaisten taiteen määrityksistä antoivat sytykkeen ideoinnille. Tämä tehtävä jäi vielä kesken ja kassiin tungin vain tukun erilaisia luonnoksia.
Sarjakuva tuntuu sopivan moneen ja jäin miettimään miten hieno mahdollisuus se olisi myös monen oppikirjan tekemiseen ehkä lapsia ja nuoria puhuttelevammalla kielellä kuin perinteiset oppikirjat. Sarjakuvalla voidaan kertoa isojakin tarinoita ja mm. Japanissa sarjakuvateollisuus tuottaa kokonaisia Manga-romaaneja. Allaolevan kuvan romaani sisältää 484 sivua.
Liioittelu, sallittu laiskuus, kuvakulmien käyttö, underground, merkinnät ja efektit pyörivät päässä vielä iltalenkillä koiran kanssa. Kotiin tulin kahden uuden strip-idean kanssa. Jaksaisinkohan liittää sarjakuvat tekeillä olevaan digitaalisenen tarinankerronnan työkirjaan ja koirablogiini? Kaupasta siirtyi kotiin kolme erilaista mustaa tussia ja iso pakkaus A3 arkkeja. Takaraivossa väijyi ajatus, miten saisin pojat jotenkin innostettua mukaan tähän harrastukseen. Jospa ne vaikka tekisivät ne sarjakuvat työkirjaani pientä palkkiota vastaan. Toiveajattelua luulen ma.
Yrittänyttä ei laiteta, ja etkös saanut nuorimman jo kokeilemaan. Tuotoksia odotellessa siis. Ei todellakaan hassumpi idea oppikirjoissa tms. hyödyntää sarjakuvaa. Voisin kuvitella sen toimivan ja jäävän mieleen kuvien ja tekstien yhdistelemisen kautta nuorilla ja lapsilla.
VastaaPoista