Joulukuussa digitarinatyöpaja

eRappu tarjoaa joulukussa ei lahjatyöpajan vaan digitarinatyöpajan.

Digitaalinen tarina tehdään käsikirjoituksen, valokuvien, videon ja kerronnan avulla. Tarinoiden avulla oppiminen perustuu reflektointiin, ryhmänä työskentelyyn ja koettujen asioiden dokumentointiin yhteistä käsittelyä varten. Samalla opitaan mediataitoja kuten äänen, kuvan ja videon käyttöä sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä oppimisen tukena. Oppimisen lisäksi tarinoita voi käyttää mm. projekteissa, yksilöiden ja ryhmien osallistamisessa, terapiassa ja nuorisotyössä. Positiivisia kokemuksia on saatu esimerkiksi erityisopetuksessa ja korkeakoulujen työssäoppimisjaksoilla.

Työpajan aikana osallistujat tutustuvat menetelmään tekemällä oman digitarinan. 1-3 minuutin tarinaa työstetään sekä ryhmänä että itsenäisesti. Ensimmäisellä kerralla tutustutaan digitaaliseen tarinankerrontaan ja aloitetaan oman käsikirjoituksen hahmottelu. Toisella kokoontumiskerralla tarinat äänitetään ja laaditaan kuvakäsikirjoitus. Viimeisellä kerralla tarinat editoidaan valmiiksi ja esitetään ryhmässä. 

Digitaalisten tarinoiden teosta ja erilaisista käyttötavoista kiinnostuneet esim. opettajat, suunnittelijat, projektipäälliköt ym. Työpajaan otetaan enintään 10 osallistujaa. Työpaja on osa eRapun koulutuksia (www.erappu.fi) ja siihen voivat osallistua myös muiden turkulaisten korkeakoulujen opettajat sekä avoimen yliopiston opiskelijat.

Aika:

• Maanantai 5.12.2011 klo 12.00-15.45,
• Torstai 9.12. klo 12.00-15.45
• Perjantai 16.12. klo 11.30-15.45.

Paikka: Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea, 5.12. seminaarisali, 9.12. ja 16.12. ATK-luokka, os. Lemminkäisenkatu 14-18 A, 2. krs.

Kouluttaja ja lisätietoja: Kehittämispäällikkö Satu Nurmela , avoin yliopisto-opetus, satu.nurmela[at]utu.fi, p. 040 531 8079 

Ilmoittautuminen: Viimeistään 22.11.2011 osoitteessa verkkolomakkeella Työpajaan valituille ilmoitetaan työpajaan hyväksymisestä viikolla 47

Digitaaliseen tarinankerronnan esimerkkeihin, linkkeihin ja materiaaleihin voi tutustua ennakkoon mm. osoitteissa http://www.storycenter.org/,  www.satujatarina.com, http://dstfinland.ning.com/

On mukavaa olla kasvatustieteilijä

Lueskelin Kasvatustieteellisen koulutusalan työryhmän loppuraporttia

ja opin, että monet yhteiskunnan osa-alueet ovat pedagogisoituneet. Tämä ei välttämättä merkitse tarvetta lisätä opettajan pedagogisia opintoja, vaan nostaa kasvatustieteellisen asiantuntijuuden tarvetta sinänsä. Jokohan tässä vaiheessa voisi huokaista ja todeta, että ei ole valinnut hullumpaa alaa omaksi urakseen?

Kasvatustieteellä on vahva yhteiskunnallinen tehtävä. Tämän takia mm. tuloksellisuutta on mitattava monipuolisemmin kuin yksinomaan englanninkielisissä lehdissä julkaistuilla artikkeleilla. Jos opetuskäyttöön ei ole suomenkielellä uudistavaa ja kehittävää opetusmateriaalia, meillä ei ole Suomessa myöskään välineitä viedä uusinta tutkimustietoa koulutusjärjestelmien eri tasoille. Alan pätevyyttä ei myöskään voi hankkia opiskelemalla pelkästään ulkomailla. Opettajankoulutuksen saaneet maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat voimavara, jota tulisi hyödyntää nykyistä paremmin. Lisäkoulutuksella saavutettava suomalaisen opettajan kelpoisuus koituu sekä heidän itsensä että koululaitoksen hyödyksi. Kielitaitovaatimuksia tulisi olla mahdollista tulkita joustavasti ja asettaa pedagoginen pätevyys ja aineosaaminen etusijalle pätevyyskriteerinä. Aiemmin myös muissa maissa hankitun osaamisen tunnustaminen (AHOT) on tässä avuksi. Pääkaupunkiseudun ja Turun alueen yliopistoilla on erityinen vastuu maahanmuuttajataustaisten opettajien koulutuksen järjestämisestä, koska näillä alueilla on suurimmat maahanmuuttajamäärät. Braheassa tehdään työtä sekä maahanmuuttajien että AHOT-asioiden parissa. Myös tulevissa avoimen yliopiston kehittämishankkeissa tullaan sivuamaan näitä teemoja. Työn alla on hankeaihioita ePortfoliosta elinikäisen oppimisen työkaluna, joustavasta kieltenopiskelusta ja maahanmuuttajatarinoista.

Myös seuraavat hajanaiset kommentit nousivat esiin raportista:

o   Kasvatustieteellisten yksiköiden valtakunnallinen yhteistyö on toivottavaa.

o   Kansallisen tason yhteistyön kautta tulee kehittää laajoja tieteenala- ja yliopistorajat ylittäviä tutkimusohjelmia.

o   Erityisiä tutkimusta edellyttäviä kysymyksiä ovat erityisopetus, oppimisympäristöt ja monikulttuurisuus.

o   Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tulee lisätä mikäli halutaan välittää alan uusin pedagoginen osaaminen ammatillisten opettajien koulutukseen.

o   Kasvatustieteellisellä alalla koulutetaan tohtoreita selvästi muita aloja vähemmän.