Uuden äärellä

Ihmettelemme wikejä ja blogeja ja miten niitä oikein opetuksessa voisi käyttää.

Mitään odottamatta

Onnellisuus ei koskaan ole lähtöisin ulkopuoleltamme kertoo tolteekki-intiaanien ikivanha viisaus. Tätä ajatusta noudatan kesän islanninhevosvaelluksella. Kuusi päivää satulassa ja 210 kilometriä tekevät mielen nöyräksi jo etukäteen. Pisin tähänastinen ratsastukseni taitaa olla 3-4 tuntia. Nyt ratsastamme 5-6 tuntia joka päivä.

Edessä ei välttämättä ole pelkkiä aurinkoisia päiviä ja lököilyä kuumissa lähteissä ennen nukkumaanmenoa. Matkalla on paikoin kylmä, hyttysiä ja ehkä pari kuorsaavaa tupakaveria. Eniten odotan matkalla onnellisuutta, mikä tulee sisältä. Onnellisuutta, mikä tulee minusta. Oikeastaan olen onnellinen jo nyt. Rakkaus ei odota mitään.

Aion elää viikon vain hetkessä. Antaa tuulen kairata ihoa ja silmien kerätä maisemaa. Tuntea liikkeen ja rytmin yhdessä hevosen kanssa. Molemmilla sama tavoite elämässä: päästä illaksi kotiin, syödä ja nukkua. Olla onnellisia tästä hetkestä.

Lähde: Don Miguel Ruiz. Rakkauden taito

Ope-Amare -koulutus

Sosiaalinen media ja mediakasvatus koulun arjessa

Sosiaalinen media on muuttanut ajankäyttöämme ja tapaamme olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Koulusta taas sanotaan, että se ei ole muuttunut sataan vuoteen. Miten oppimista ja opetusta sitten pitäisi lähestyä vuonna 2012?

Tutustu ennakkoon opetushallituksen tänä keväänä antamiin sosiaalisen median opetuskäytön suosituksiin.

•  Mikä niissä on sinulle tuttua?
• Entä mistä haluaisit saada lisätietoa?
•  Mistä haluaisit keskustella muiden kanssa?
•  Mitä sosiaalisen median palveluita haluaisit oppia käyttämään lähipäivän aikana? 

Sosiaalisen median ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisäksi ollaan tekemisisä mediakasvatuksen kanssa.  Perehdy aiheeseen etukäteen katsomalla ennen lähipäivää lyhyt johdantovideo aiheesta Välineitä vai välittämistä?https://vimeo.com/48761919

Työpajassa on kädet näppäimistöllä ja kasvot kamerassa

Aloitamme lauantain 6.10. lähipäivän keskustelemalla oppimisesta ja opettajasta median pelikentällä. Voimme käydä yhdessä läpi muutamia some-palveluita ja arvioida niiden käyttöä oppimisessa. Tässä alustava lista ohjelmista, joihin voimme perehtyä:

-blogi (blogger)

-wiki (PBwiki)

-sosiaalinen verkosto (Facebook)

-google-työkalut (mm. google docs)

-kuvapankit (Flickr)

-sosiaaliset kirjanmerkit (diigo)

-henkilökohtainen verkkolehti (scoopit)

Voit kommentoida kysymyksiä ennakkoon jo tänne blogiin tai ehdottaa harjoiteltavia ohjelmia.
Teemme päivän aikana osallistavaa mediaa eli jokainen pääsee sanomaan ajatuksiaan näistä aiheista videolle esim. vastaamalla johonkin seuraavista kysymyksistä:

1) Miten käytettynä digitaalinen kulttuuri on osa luontavaa arkea koulussa ja oppimisessa?

2) Miten itse käytät tieto- ja viestintätekniikkaa ja somea?

3) Miten haluaisit näitä käyttää?

4) Miten voimme lisätä omaa ilmaisua ja jakamisen kulttuuria oppimiseeen?

Oikeita ja vääriä vastauksia ei ole, mutta videolla haluan kuulla jokaisen omia ajatuksia asiasta.Yritetään editoida video työpajan aikana tai viimeistään sen jälkeen.

.en?

Joulukuussa digitarinatyöpaja

eRappu tarjoaa joulukussa ei lahjatyöpajan vaan digitarinatyöpajan.

Digitaalinen tarina tehdään käsikirjoituksen, valokuvien, videon ja kerronnan avulla. Tarinoiden avulla oppiminen perustuu reflektointiin, ryhmänä työskentelyyn ja koettujen asioiden dokumentointiin yhteistä käsittelyä varten. Samalla opitaan mediataitoja kuten äänen, kuvan ja videon käyttöä sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä oppimisen tukena. Oppimisen lisäksi tarinoita voi käyttää mm. projekteissa, yksilöiden ja ryhmien osallistamisessa, terapiassa ja nuorisotyössä. Positiivisia kokemuksia on saatu esimerkiksi erityisopetuksessa ja korkeakoulujen työssäoppimisjaksoilla.

Työpajan aikana osallistujat tutustuvat menetelmään tekemällä oman digitarinan. 1-3 minuutin tarinaa työstetään sekä ryhmänä että itsenäisesti. Ensimmäisellä kerralla tutustutaan digitaaliseen tarinankerrontaan ja aloitetaan oman käsikirjoituksen hahmottelu. Toisella kokoontumiskerralla tarinat äänitetään ja laaditaan kuvakäsikirjoitus. Viimeisellä kerralla tarinat editoidaan valmiiksi ja esitetään ryhmässä. 

Digitaalisten tarinoiden teosta ja erilaisista käyttötavoista kiinnostuneet esim. opettajat, suunnittelijat, projektipäälliköt ym. Työpajaan otetaan enintään 10 osallistujaa. Työpaja on osa eRapun koulutuksia (www.erappu.fi) ja siihen voivat osallistua myös muiden turkulaisten korkeakoulujen opettajat sekä avoimen yliopiston opiskelijat.

Aika:

• Maanantai 5.12.2011 klo 12.00-15.45,
• Torstai 9.12. klo 12.00-15.45
• Perjantai 16.12. klo 11.30-15.45.

Paikka: Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea, 5.12. seminaarisali, 9.12. ja 16.12. ATK-luokka, os. Lemminkäisenkatu 14-18 A, 2. krs.

Kouluttaja ja lisätietoja: Kehittämispäällikkö Satu Nurmela , avoin yliopisto-opetus, satu.nurmela[at]utu.fi, p. 040 531 8079 

Ilmoittautuminen: Viimeistään 22.11.2011 osoitteessa verkkolomakkeella Työpajaan valituille ilmoitetaan työpajaan hyväksymisestä viikolla 47

Digitaaliseen tarinankerronnan esimerkkeihin, linkkeihin ja materiaaleihin voi tutustua ennakkoon mm. osoitteissa http://www.storycenter.org/,  www.satujatarina.com, http://dstfinland.ning.com/

On mukavaa olla kasvatustieteilijä

Lueskelin Kasvatustieteellisen koulutusalan työryhmän loppuraporttia

ja opin, että monet yhteiskunnan osa-alueet ovat pedagogisoituneet. Tämä ei välttämättä merkitse tarvetta lisätä opettajan pedagogisia opintoja, vaan nostaa kasvatustieteellisen asiantuntijuuden tarvetta sinänsä. Jokohan tässä vaiheessa voisi huokaista ja todeta, että ei ole valinnut hullumpaa alaa omaksi urakseen?

Kasvatustieteellä on vahva yhteiskunnallinen tehtävä. Tämän takia mm. tuloksellisuutta on mitattava monipuolisemmin kuin yksinomaan englanninkielisissä lehdissä julkaistuilla artikkeleilla. Jos opetuskäyttöön ei ole suomenkielellä uudistavaa ja kehittävää opetusmateriaalia, meillä ei ole Suomessa myöskään välineitä viedä uusinta tutkimustietoa koulutusjärjestelmien eri tasoille. Alan pätevyyttä ei myöskään voi hankkia opiskelemalla pelkästään ulkomailla. Opettajankoulutuksen saaneet maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat voimavara, jota tulisi hyödyntää nykyistä paremmin. Lisäkoulutuksella saavutettava suomalaisen opettajan kelpoisuus koituu sekä heidän itsensä että koululaitoksen hyödyksi. Kielitaitovaatimuksia tulisi olla mahdollista tulkita joustavasti ja asettaa pedagoginen pätevyys ja aineosaaminen etusijalle pätevyyskriteerinä. Aiemmin myös muissa maissa hankitun osaamisen tunnustaminen (AHOT) on tässä avuksi. Pääkaupunkiseudun ja Turun alueen yliopistoilla on erityinen vastuu maahanmuuttajataustaisten opettajien koulutuksen järjestämisestä, koska näillä alueilla on suurimmat maahanmuuttajamäärät. Braheassa tehdään työtä sekä maahanmuuttajien että AHOT-asioiden parissa. Myös tulevissa avoimen yliopiston kehittämishankkeissa tullaan sivuamaan näitä teemoja. Työn alla on hankeaihioita ePortfoliosta elinikäisen oppimisen työkaluna, joustavasta kieltenopiskelusta ja maahanmuuttajatarinoista.

Myös seuraavat hajanaiset kommentit nousivat esiin raportista:

o   Kasvatustieteellisten yksiköiden valtakunnallinen yhteistyö on toivottavaa.

o   Kansallisen tason yhteistyön kautta tulee kehittää laajoja tieteenala- ja yliopistorajat ylittäviä tutkimusohjelmia.

o   Erityisiä tutkimusta edellyttäviä kysymyksiä ovat erityisopetus, oppimisympäristöt ja monikulttuurisuus.

o   Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tulee lisätä mikäli halutaan välittää alan uusin pedagoginen osaaminen ammatillisten opettajien koulutukseen.

o   Kasvatustieteellisellä alalla koulutetaan tohtoreita selvästi muita aloja vähemmän.

Verkkokurssin suunnittelun perusteet -kurssi starttaa jälleen avoimessa yliopistossa

Verkkokurssin suunnittelun perusteet on kurssi, missä opitaan bloggaamalla. Neljän blogikirjoituksen ja vertaispalautteen aikana suunnitellaan vaiheittain oma verkkokurssi vapaasti valittavasta aiheesta. Toimin itse avoimen opiskelijaryhmän tutorina ja Turun yliopiston henkilökunnan tutorina jatkaa Minna Nummenmaa.

Oppimateriaalina käytetään mm. Riitta Suomisen kanssa kirjoittamaani Verkko-opettaja –kirjaa, jossa verkkokurssin suunnitteluun tarjotaan myös sosiaalisen median opetuskäytön vinkkejä.

Viime kevään kurssilta tuli mukavaa palautetta:

”Verkkokurssin rakentamisen perusteisiin sopii mainiosti blogikirjoitustyyppinen lähestymistapa. Blogien kirjoittaminen ja parien vastavuoroinen kommentointi tukee hyvin kurssin suunnittelua. Prosessinomainen arviointi, miten opintokokonaisuus rakentuu, on mukana koko kurssin ajan. Tämä
hyvä! Korjauksia ja muutoksia kun voi tehdä vastaparin havaintojen perusteella.”

Avoimena yliopisto-opetuksena tämä on edullista täydennyskoulutusta joustavasti kokonaan verkossa toteutettuna. Viime keväänä kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan!

Kurssi toteutetaan Ning-ympäristössä, vaikka periaatteessa sen olisi nyt voinut toteuttaa myös Moodlen ja Kyvyt.fi-verkkoportfolion yhdistelmällä. Ehkä ensi kerralla bloggaamalla oppiminen toteutetaan jo uusilla työkaluilla?

Irtiotto arjesta Verkkoja kokemassa -seminaarissa 6.-7.10.2011Turussa

Leikittelin jälleen voki-työkalulla. Olisi mukava kuulla onko kukaan kieltenopettaja käyttänyt tätä opetuksessa? Voisi aktivoida ainakin nuorempia opiskelijoita oman puheen harjoitteluun. Ja miksei vanhempiakin.

Sommitteluharjoituksia

Minulle merkityksellinen kuva

Poliittista sarjakuvaa

Persuasion-sarjakuvalehti tulee painosta eli Ollipekan käyttelemästä kopiokoneesta aivan lähiaikoina. Ikävä kyllä jakelu on niinkin suppea kuin oma avoimen yliopiston ryhmämme. Tässä kuitenkin oma hengentuotteeni tähän julkaisuun.

Sarjakuva ilmaisuna alkoi kiinnostaa enemmän myös osallistuttuani Oma kuva on jokaisen kuva -seminaariin Turun ammattikorkeakoulussa 8.-9.3.2011. Jenny Eräsaari esitteli omaelämäkerrallista sarjakuvaa ja sarjakuvan historiaa. Kirjastosta lähtee meikäläisen mukaan lähiaikoina ainakin Marjane Satrapin Persepolis ja Art Spiegelmanin Maus - selviytyjän tarina.

Sarjakuva on mielenkiintoinen tapa viestiä ja ilmaista itseään. Jos ei osaa piirtää voi painottaa tekstiä ja toisin päin. Sarjakuvan pitäisi kiinnostaa etenkin suomalaisia, koska suomalainen sarjakuva on laadukasta ja edistyksellistä. Täällä on omaperäistä visuaalista otetta ja omaperäistä kerrontaa. Nykyään omaelämäkerrallisuus on luonnollinen osa sarjakuvaa ja etenkin naiset kirjoittavat sarjakuvaa tästä näkökulmasta. Sarjakuva-ala kokonaisuutena on naisistunut. Sarjakuvakoulu oli ennen miesvaltainen ala ja nyt tyttöjä on opiskelijoista 80%. Kotona sarjakuvaan syttyi etenkin 8-vuotias nuorimies.

Sarjakuvissa on yhtymäkohtia digitarinoihin, sillä sarjakuvissa omaelämäkerralliset ja pienet asiat ovat relevantteja. Ei tarvitse olla supersankari mahtuakseen strippiin. Tämä on myös digitarinoiden lähtökohta. Koska sarjakuva on alana nuori myös muutokset tapahtuvat äkkiä. Kehittelen jo sarjakuvan ja digitarinan yhdistelmää...

Sarjakuva in my mind

Kuvaviestinnän perusteet -kurssi Turun avoimessa yliopistossa pyörähti käyntiin tällä viikolla ja minä siellä mukana. Opettaja toimii Ollipekka Kangas ja ensimmäisenä paneuduimme sarjakuvan mielenkiintoiseen maailmaan. Hyviä verkkovinkkejä aiheesta ovat mm. Sarjakuvawiki ja Kupla-akatemia.

Ensimmäisenä tehtävänä oli hahmotella itseä esittävä sarjakuvahahmo. Kömpelönä piirtäjänä varastin hahmooni idean Kutilan stripeistä. Seuraavaksi lähdimme hahmottelemaan kolmen kuvan sarjaa tavoitellen poliittista sarjakuvaa. Ainakin tämän viikon lausunnot perussuomalaisten taiteen määrityksistä antoivat sytykkeen ideoinnille. Tämä tehtävä jäi vielä kesken ja kassiin tungin vain tukun erilaisia luonnoksia. 

Sarjakuva tuntuu sopivan moneen ja jäin miettimään miten hieno mahdollisuus se olisi myös monen oppikirjan tekemiseen ehkä lapsia ja nuoria puhuttelevammalla kielellä kuin perinteiset oppikirjat. Sarjakuvalla voidaan kertoa isojakin tarinoita ja mm. Japanissa sarjakuvateollisuus tuottaa kokonaisia Manga-romaaneja. Allaolevan kuvan romaani sisältää 484 sivua. 

Liioittelu, sallittu laiskuus, kuvakulmien käyttö, underground, merkinnät ja efektit pyörivät päässä vielä iltalenkillä koiran kanssa. Kotiin tulin kahden uuden strip-idean kanssa. Jaksaisinkohan liittää sarjakuvat tekeillä olevaan digitaalisenen tarinankerronnan työkirjaan ja koirablogiini? Kaupasta siirtyi kotiin kolme erilaista mustaa tussia ja iso pakkaus A3 arkkeja. Takaraivossa väijyi ajatus, miten saisin pojat jotenkin innostettua mukaan tähän harrastukseen. Jospa ne vaikka tekisivät ne sarjakuvat työkirjaani pientä palkkiota vastaan. Toiveajattelua luulen ma.

Oman oppimisen kautta ideoita kursseille

Tammikuussa 2011 käynnistyy avoimen yliopiston kurssi, minkä aikana suunnitellaan tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävä kurssi omalle kohderyhmälle. Kurssin kotipesänä käytetään groups-ympäristöä ja suunnittelun eri vaiheissa kirjoitetaan omaa blogia ja annetaan palautetta omalle vertaisparille.

Opettajina kurssilla toimivat Satu Nurmela ja Minna Nummenmaa. Minnan tutkimusalueita ovat mm.sosiaalinen vuorovaikutus verkkoympäristöissä sekä emootiot ja oppiminen. Sadulta puolestaan julkaistaan alkuvuonna 2011 Riitta Suomisen kanssa yhteistyössä tehty kirja Verkko-opettaja, joka laajentaa Verkko-opettajaksi viikossa kirjan teemoja sosiaalisen median sovelluksilla ja audiovisuaalisilla materiaaleilla.

Lisätietoja: Verkkokurssin suunnittelu ja toteutuksen perusteet ja

Mistä kuvia ja ääntä tarinaan?

Kuvia

Useimmilla meistä on valokuvia omasta takaa ja kameralla voi napsia uusia kuvia ja skannailla esimerkiksi vanhoja kirjeitä. Mutta jos silti tuntuu, että juuri tietynlainen kuva puuttuu tarinastasi ja se pitäisi siihen ehdottomasti saada, täytyy etsiä sitä muiden ottamien kuvien joukosta. Tähän löytyy oiva apu verkon kuvapankeista kun valitset sieltä tarkennetusta hausta mukaan vain Creative Commons -lisenssillä jaetut kuvat. Mm. suositussa Flickerissä on käytössä Creative Commons-kuvahauku. Ei-kaupalliseen tarkoitukseen löytyy valokuvia myös FreeFotosta ja  Stock.xchng.stä ja Slodive tarjoaa useita vaihtoehtoja.

Tarinan kuvien ei tarvitse kuvata samoja asioita kuin varsinaisen kerronnan, vaan kuvat voivat olla myös abstrakteja tai kokonaan ohi varsinaisen tarinan aiheen. Kaikista tarinoista ei edes ole olemassa kuvia, jolloin visuaalinen tarina rakentuu tunnelman tai näkökulman varaan.

Musiikkia ja äänitehosteita

Myös musiikin ja äänitehosteiden kanssa pitää lähteä liikkeelle avoimien sisältöjen kanssa, joita on lupa käyttää esimerkiksi kun tekijän nimi mainitaan ja lopputuotos jaetaan samoin ehdoin. Kokonaisen kokoelman eri vaihtoehtoja tarjoaa Creative Commons. Mm. Jamendo toimii täysin CC-lisenssoidun materiaalin varassa. Käyttäjien tekemiä ja jakamia kappaleita ja äänitehosteita löytyy Creative Commons-lisenssillä mm. Freesoundista ja SoundCloudista sekä Audiojunglesta. Katso myös Freeplaymusic.
Lisää avoimia materiaaleja voi katsastaa Tarmo Toikkasen linkkivinkeistä tai Sitepoint -sivustolta, missä on esitelty yli 30 avoimien materiaalien sivustoa. Ylen Tehostosta saa etenkin suomalaiseen äänimaisemaan sopivia tehosteita.


Audacity-äänieditorin kanssa tarinan äänitehosteita voi muokata ennen sen liittämistä tarinaan. Hyvä ja selkeä ohjeistus Audacityn käyttöön löytyy ilmaisohjelmat.fi -sivustolta. Sibelius-Akatemia on tehnyt suomenkielisen ohjeistuksen Audacityyn.


Ilmaisohjelmista löytyy myös Avidemix videotiedostojen muuntamiseen ja  CDex audiotiedostojen muuntamiseen.

iPadin kanssa musiikin lataamista tarinaan kannattaa kokeilla ccMixter Free Musicin kanssa, mikä toimii Jamendon tapaan.

Digital Storytelling -työpajaan tulijalle

Olen esitellyt digitaalista tarinankerrontaa kuluvana syksynä ja ilokseni myös useat muut ovat nähneet sen moninaiset mahdollisuudet. Loppuvuoden aikana pidän neljä tarinankerronnan työpajaa ja tässä hieman johdantoa työpajaan tulijoille.

Työpajapäivien välissä on aikaa itsenäiselle työskentelylle

Ensimmäisen iltapäivän aikana tutustumme digitaaliseen tarinankerrontaan ja ryhdymme hahmottelemaan omia käsikirjoituksia. Lähipäivien välissä kukin viimeistelee oman käsikirjoituksensa ja kerää kuvamateriaalia. Toisen päivän aikana koostamme tarinat valmiiksi ja olen ohjaamassa tarinoiden tekoa. Tarinaa voi työstää myös itsenäisesti ja tulla mukaan esimerkiksi vain osaan aamupäivästä. Iltapäivällä on tarinoiden ensi-ilta ja katsomisen lisäksi keskustelemme tarinoiden aiheista ja itse tekoprosessista sekä mahdollisuuksista etenkin opetuksessa.

Tarinat kerrotaan henkilökohtaisesta näkökulmasta

"Digital Stories are short, personal, multimedia tales, told from the heart. Anyone can make them and publish them on screens anywhere. They have the potential to be a very democratic kind of storytelling."

Daniel Meadows

Tutustu erilaisiin digitaalisiin tarinoihin

Suomalaisia tarinoita on julkaistu osoitteessa http://grou.ps/dstfinland
Ruotsissa tarinoita on koottu Rum för berättande -sivustolle

Center for digital story telling on amerikkalainen professionaalisempi sivusto.

BBC julkaisee tarinoita mm. Walesissä.

Käytettävät työkalut

Tekniikka ei ole tarinankerronnassa keskeistä, mutta toki tarvitsemme työkaluja, millä äänet, kuvat ja videot kootaan yhteen. Ensimmäinen tarina on helpointa tehdä Microsoftin PhotoStory3 -ohjelmalla, jolloin pystymme keskittymään tarinan käsikirjoittamiseen. Tarinan voi tehdä myös Moviemakerin kanssa tai mikäli sinulla on Macintosh-tietokone sen iMovie-ohjelmalla.

Opetushallituksen Opetuubi-materiaalit opastavat mukavasti alkuun mm. PhotoStory3 –ohjelman ja Moviemakerin kanssa, mikäli haluat perehtyä näihin jo ennen työpajaa.

Participatory video

Lopultakin pääsen kiinni mediakasvatuksen erikoistumisopintojeni lopputyöhön eli kirjan tekoon. Videoklipin teko on päivän aihe ja tutustuin mielenkiintoiseen lähteeseen eli Shirley A. White:n kirjaan Participatory video: images that transform and empower. Whiten mukaan videosta tulee enemmän kuin työkalu kun sitä käytetään sellaisissa yhteyksissä kuin minäkäsityksen tukeminen, reflektiivinen kuuntelu, konfliktien selvittely ja konsensuksen rakentaminen. Videosta tulee vahva muutoksen aikaansaaja sekä yksilöille että yhteisöille. Videolla on rajattomia mahdollisuuksia. Sen avulla voidaan rakentaa luottamusta, luoda yhteyksiä ja edesauttaa luovaa viestintäkulttuuria. Kirjan sisältö liikkuu kehittyvien maiden, naisten muiden globaalisti vähäosaisten asialla, mutta kirjassa on varmasti ajatuksia nyt syksyllä alkaviin valokuvaterapian perusopintoihini. Lue itse lisää.

Miten kirjoitan verkkopäiväkirjaa osana opintoja?

Dokumentointi
Reflektointia
Arviointia
Mediataitoja
Esitystaitoja

Tee oma blogisi
blogit.utu.fi

I just love digital storytelling!

Kiireisen helmikuun aikana on opiskellut digitaalista tarinankerrontaa ja ensimmäisenä harjoitustyönäni tein Alman tarinan:


















Uusia ideoitakin on roppakaupalla omaan elämään, opiskeluihin ja työhön liittyen. Kiusasin jo isää ja äitiäkin, että nyt tehdään näitä yhdessä omaksi ja myöhempien sukupolvien iloksi. Katsotaan mikä tulee vuoden saldoksi.

Mediakasvatuksen käytäntöja, osa 3. Teknisiä ongelmia

Jälleen yksi editoitu video, johon yhdistin hieman animaatioviikonlopun oppeja. Aikaisemmat videot olin tehnyt iMoviella, mutta jostain syystä haastattelupätkät eivät olleet nyt siirtyneet macciin lainkaan ja työkoneelle tuodut tiedostot eivät suostuneet aukeamaan iMoviessa. Jouduin siis töihin Moviemakerin kanssa. Muuten ok, mutta en saanut kuvia enkä mp3-tiedostoja tuotua videoon, vaan se koostuu nyt tuosta alun animaatiosta, haastatteluista ja lopun hiljaisuudesta.

Animaation kohdalla en muistanut enää pitikö ajastus tehdä jo Powerpoint-ohjelmassa vai vasta Moviemakerissä? Spiikattu pätkä ja haastatteluna tehdyt pätkät tallensin ensin omiksi tuotoksikseen ja yhdistin ne vasta sitten ja pätkin oikeille kohdille. Video solahti mukavasti suoraan Lemon-hankkeen kotisivulle, joka pyörii ning:issä.

Ei aivan yksinkertainen projekti, mutta ainakin luvattu homma tuli valmiiksi.



Find more videos like this on .

Mediakasvatuksen käytäntöjä, osa 2: sosiaalinen media oppimisympäristönä

Vuoden vaihtuessa päättyi ning-ympäristössä toteuttamani kurssisuunnittelukurssi ja nyt on yhteenvedon aika.

Arviointikyselyyn vastasi 9 opiskelijaa ja kurssin suoritti kaiken kaikkiaan 12 opiskelijaa. Kaikki olivat sitä mieltä että kurssin tavoitteet saavutettiin hyvin ja suoritustapa vastasi erittäin hyvin tai hyvin tavoitteita. Yhden osallistujan mielestä suoritustapa oli huono. Opiskelijat kirjoittivat kurssin aikana 6 ning:in sisäistä blogikirjoitusta ja antoivat vertaispalautetta yhden opiskelijan bloggauksista saman verran eli 6 kertaa. Alussa tämä oli sekavaa ennen kuin älysimme kaivella kunkin kirjoittajan blogit esiin ”jäsenet” –toiminnon avulla. Tämän jälkeen blogien lukeminen ja arviointi jäsentyi mukavasti. Oppimisalustalla kommentit järjestyvät yleensä vanhimmasta uudempaan, mutta ningissä logiikka on uudemmista kohti vanhempia tekstejä. Tämä oli ehkä tutumpaa niille, jotka käyttävät sosiaalista mediaa ja vieraampaa niille, jotka ovat käyttäneet lähinnä moodle-tyyppisiä ympäristöjä. Opiskelijat kokivat myös saaneensa ohjausta opinnoissaan, vaikka itse olin lähinnä kauhistunut kun kurssi alkoi juuri kesken projektikokoussumaa marraskuussa. Kukin sai henkilökohtaisen tervetuloviestin ja loppupalautteen ja kuuteen blogikirjoitukseen annoin 6 yhteispalautetta. Yhteispalautteessa ongelmana oli mattimyöhästen huomioiminen eli yksilöpalautetta olisin päässyt antamaan nopeammin. Toisaalta sitä tuli jo vertaispalautteissa, jotka olivat ihan hyviä. Jatkokeskusteluja ei tosin syntynyt kovinkaan paljoa, mutta tämäkin oli ihan riittävää.Verkko-opettajaksi viikossa -kirja ja verkkomateriaali olivat tukeneet oppimista hyvin eli ne voivat säilyä suunnilleen ennallaan. Kunakin viikkona kirjasta luettiin yksi luku ja verkkomateriaalina oli yksi verkkovirike sekä ohjeistus blogin kirjoittamiseen ja vertaisarviointiin. Myös työmäärältään kurssi oli opiskelijoiden mielestä sopiva ja vertaisarviointi sopi työskentelyyn. Kurssin kahdeksan tunnin lähiopetusta sen sijaan piti erittäin hyvänä vain 3, hyvänä 3 ja huonona 3. En tiedä johtuiko tämä siitä, että ainakin opetustyössä jo olevat eivät päässeet läheskään aina paikalle. Yksi opiskelijoista ei pystynyt osallistumaan lähiopetukseen lainkaan. Omasta mielestäni lähikokoontumiset ryhdittivät mukavasti verkossa työskentelyä.

Opiskelijoiden antama kurssiarvosana 3,22 on ihan ok kun ajattelee, että olin vasta itsekin opettelemassa ning:in käyttöä oppimisympäristönä. Seuraavalla kerralla olen jo viisaampi heti kurssin alussa ja osaan paremmin ohjata ympäristön käyttöön. Mm. kurssin opiskeluoppaalle on annettava heti alussa selkeä oma paikka ja kaikki viikot ja lähiopetuksen aikataulut ja paikat tulee olla jo siellä, jotta tiedonkulkuun ei tule katkoksia.

Avoimessa palautteessa tuli mm. seuraavanlaisia kommentteja:

”Kurssi oli suhteellisen helppo suorittaa ja kurssin peruslogiikka oli helppo ymmärtää (eli joka viikko kehitetään kurssia eri osa alueiden
kautta).”
”Oli todella mielenkiintoista lukea muiden verkkokurssisuunnitelmia.”
”Materiaalia oli riittävästi ja se sopi kurssin sisältöön. Oli mukava päästä tutustumaan muihinkin oppimisympäristöihin. Itselleni jäi ainakin sellainen kuva, että verkossa olevia oppimisympäristöjä on paljon ja osa niistä on erittäin hyviä. Kurssin suoritustapaa en muuttaisi.”
”Kurssin aloitus ja kulku oli hyvin sekava, varsinkin kurssin ohjeiden kadotessa ensimmäisen blogikirjoituksen hautautuessa muiden kirjoitusten alle.”
” Välillä kurssin eteneminen tuntui sekavalta sekä työohjeiden ja aikataulujen uudelleen löytäminen blogien seasta oli hankalaa. Kurssi itsessään oli mielenkiintoinen.”
” Alussa ohjeistus tehtäviin tuntui hieman puutteelliselta, mutta kurssin loppua kohden tehtävät selveni ja samoin ning ympäristö.”
” Alussa harmitti kun oma pari ei pitänyt aikatauluista kiinni, mutta kurssin kuluessa siihen tottui. Tuntui myös hassulta, kun itse oli pohtinut ja miettinyt omaa kurssia pitkälle ja sitten jotkut kertoivat omasta kurssistaan vain muutamalla yleisluontoisella lauseella. Toisaalta itse opiskelin kurssilla enemmän oppimisen kuin pisteiden tai pelkästään kurssin läpäisyn takia, joten luultavasti sainkin kurssista enemmän irti kuin pelkät opintopisteet. Kaiken kaikkiaan kurssia oli hauska tehdä ja uskon että tulen käyttämään kurssin oppeja tulevaisuudessa.”
” Ningympäristön käyttöä pitäisi ehkä harkita, sillä se ei ole kovin selkeä ympäristö. Myös materiaalin tuottaminen mielummin yliopiston servereille olisi ehkä tietoturvan ja tietojen säilymisen kannalta parempi.”

Kurssiympäristö on avoinna vain kurssin osallistujille: http://verkkokurssi.ning.com/

Mediakasvatuksen käytäntöjä, osa 1: haastatteluja ja editointia

Ennen kuin videoiden käyttöä tuli kunnolla edes harjoiteltua jouduin tositoimiin muutaman projektin tiimoilta. Näistä yksi oli verkkokurssin suunittelu ja materiaan tuottaminen Become an eTeacher in a Week -kurssille, joka tilattiin Turun yliopistolta kesällä 2009. Kurssi rakentuu Riitta Suomisen kanssa tekemämme kirjan varaan ja kurssimateriaalit tehdään englanniksi. Riitta keskittyi verkkokurssin teksteihin, tehtäviin ja linkkeihin ja minä lupasin tehdä muuta mediaa. Toteutin haastattelut marraskuun lopussa eJump2.0-hankkeen päätöskokouksen yhteydessä. Paikalla oli erinomaisia verkko-oppimisen asiantuntijoita ja ainakin itse opin haastatteluista paljon. Onneksi sain mukaan eJump2.0-hankkeessa apunani olleen assistentin mukaan videokameran käyttäjäksi ja pystyin itse keskittymään haastateltaviin.

Suunnittelin haastattelukysymyksiä jo Suomessa, mutta osa haastateltavista varmistui vasta Barcelonassa joten muokkailin niitä vielä edellisenä iltana. Olin varautunut haastatteluihin sekä videokameralla että mp3-tallentimella ja hyvä niin, koska ensimmäisestä haastatteluvideosta jäi ääni pois rikkoutuneen mikrofonin takia. Piskuinen pöydälle sijoitettava kamerajalusta sentään ajoi asiansa. Verkkokurssin tilaaja oli onneksi päätynyt videoklippien sijaan podcasteihin osana kurssimateriaalia, koska ne eivät ole niin suuria tiedostoja. Yllättäviä häiriötekijöitä olivat kännykän piippaukset ja hälinä haastatteluhuoneen oven takana sijaitsevan vesiautomaatin ympärillä.

Joulun välipäivinä pääsin editoimaan ja työstin materiaaleja sekä macin garagebändillä ja imoviella. Voi olla että haastattelut voivat olla jopa parempia näin kuin videosta tehtynä materiaalina. Saapi nähdä tuleeko videotkin editoitua joskus. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen että sain tehtyä nämä aikataulussa ja sisältö on hyvää. Mutta katso nyt itse: http://web.me.com/satunurmela/eTeacher/Welcome.html
(Podcastit ovat siis garagebändillä tehtyjä ja video on imoviella tehty.)