Olen loppuvuoden 2009 opettamassa Verkkokurssin suunnittelu ja toteutus –kurssia Turun yliopistossa. Kurssin 19 osallistujaa ovat luokan- tai aineenopettajiksi opiskelevia, sivuaineopiskelijoita eri tiedekunnistaja Turun yliopiston henkilökuntaa.
Sosiaalisen median ympäristöt viehättävät avoimuudellaan ja helppokäyttöisyydellä. Vaikka nyt oppilaitokset järjestävätkin verkko-opetuksensa pitkälti omilla palvelimilla sijaitsevilla oppimisalustoilla niin tulevaisuudessa oppimisalusta ja sosiaalinen media lähestyvät toisiaan. Perustelen tätä mm. sosiaalisen median työkalujen käytettävyydellä, avoimuudella (osittain tai kokonaan) ja niiden tuttuudella etenkin nuorten keskuudessa. Teemu Arina (2007) on tiivistänyt tämän seuraavasti:
Nettisukupolvi äänestää jo käyttäytymisellään kaksisuuntaisuuden ja moniulotteisuuden puolesta. Tilastojen mukaan keskimääräiset TV- ja radiominuutit ovat laskussa kaikissa ikäluokissa sitten vuoden 2000. USA:ssa sanomalehtien lukijakunnat ovat laskeneet vieläkin rajummin. Tilastojen perusteella mitä nuorempi on, sitä vähemmän katsoo televisiota tai lukee lehtiä verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Internet-käyttäjätilastot taas puhuvat käänteisestä trendistä. Suomessa 15-19 ja 20-29-vuotiaiden joukossa verkon käyttöaste lähentelee jo sataa prosenttia, siinä missä vanhemmat ikäluokat laahaavat noin 3 vuotta aina edellistä ikäluokkaa jäljessä. … Loppukaneettina voidaan päätellä, että keskimäärin siinä missä vanhemmat istuvat kotona ja katsovat passiivisina televisiota ja lukevat aamulla toimittajan koostaman lehden, nuoret roikkuvat verkossa sosiaalisen median aktiivisina tuottajina ja osallistujina. Tällaisen moniulotteiseen ympäristöön tottuneen lapsen heittäminen lineaariseen systeemiin (vaikka siihen instituution kontrolloimaan oppimisympäristöön) on tämän kykyjen aliarviointia ja lähes rikollista toimintaa. Suurin potentiaali on saada nuoret oivaltamaan omakseen ottamansa välineen mahdollisuudet henkilökohtaisen konnektiivisen oppimisensa kannalta.
Mm. tämän takia mediakasvatusinterventiokseni valikoitui kasvatus- ja koulutustehtävissä toimivien kurssin osallistujien perehdyttäminen sosiaalisen median maailmaan kurssin varsinaisten tavoitteiden rinnalla. Toteutan työskentelyn Turun yliopistossa käytössä olevan Moodle-oppimisalustan sijaan sosiaalisen sosiaaliseen mediaan lukeutuvan verkostotyökalu Ning:in avulla.Tavoitteena on antaa kurssin osallistujille kokemuksia sosiaalisessa mediassa osallistumisesta ja avartaa näkökulmaa verkkokurssin toteutukseen soveltuvista verkkoympäristöistä. Kurssi toteutetaan avoimesti verkossa ja ohjeena on käyttää nimimerkkiä ellei halua esiintyä omalla nimellään sekä kirjoittaa kurssin suoritukseksi rakentuva blogi-ketju ensin omalle koneelle, koska varmuuskopioita ei ole Ning:issä toimittaessa kenelläkään.
Aloitustapaamisessa kävimme osallistujien kanssa läpi sivuston herättämiä ensivaikutelmia ja osallistujat vertailivat Ning:iä mm. Moodleen ja pohtivat molempien käytettävyyttä ja soveltuvuutta opetukseen. Aasinsiltana mediakasvatukseen toimii opettajien astuminen nuorten maailmaan, jos ajatellaan että sosiaalinen media on nuorille tuttu ja luonteva toimintaympäristö ja opettajille taas vieraampi. Näin ei tietenkään välttämättä ole ja jo kurssin aloitusvaiheessa selvisi, että tämäkin ryhmä on asian suhteen melko heterogeeninen. Ensivaikutelmat vaihtelivat järkytyksestä odottavan uteliaaseen.
Alkuvaiheessa kurssin osallistujien huomio kiinnittyi Ning:iin sisältyviin mainoksiin. Toisia ne ärsyttivät kun taas toiset olivat oppineet jo lukemaan näyttöä ilman että mainoksia juuri edes huomattiin. Kävimme keskustelua miten meitä seurataan esim. googlen työkalujen avulla kun mainokset valikoituvat sivulle sen sisällön perusteella. Aivan kurssin alussa mainokset olivat erilaisia seuranhakupalveluita ja totesimme, että mainosten takia ympäristön käyttö lasten ja nuorten kanssa on epäsuotavaa. Toisaalta: tämä olisi oiva esimerkki ja kohta pysähtyä miettimään lasten ja nuortenkin kanssa mitä tietoa meistä kuluttajina kerätään ja miten meistä kerätään tietoa tietämättämmekin ja mihin mm. sosiaalisella medialla tähdätään; toisaalta hakkerietiikan mukaiseen gift-culture ilmiöön, mutta toisaalta puhtaaseen liiketoimintaan.
Sivuston kukkais-grafiikkaan ei kukaan takertunut, vaikka ajattelin sen etäännyttävän ainakin miesopiskelijoita. Lähitapaamisessa oli tosin paikalla vain yksi mies eli toisenlaisiakin ensivaikutelmia saattoi olla osallistujien joukossa.
Kurssi jatkuu vielä joulukuuhun asti ja kurssin loppuvaiheessa arvioimme vielä yhdessä opiskelijoiden kanssa sosiaalisen median käyttäytymistä verkkokurssin työkaluna. Kurssin arvioinnin yhteydessä ajattelin ujuttaa mukaan myös kysymyksen mediakasvatuksesta. Hyviä vihjeitä sopivista kysymyksistä otetaan vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti