Reflektointia
Arviointia
Mediataitoja
Esitystaitoja
Tee oma blogisi
blogit.utu.fi
tiistai 11. toukokuuta 2010
perjantai 5. maaliskuuta 2010
I just love digital storytelling!
Kiireisen helmikuun aikana on opiskellut digitaalista tarinankerrontaa ja ensimmäisenä harjoitustyönäni tein Alman tarinan:
Uusia ideoitakin on roppakaupalla omaan elämään, opiskeluihin ja työhön liittyen. Kiusasin jo isää ja äitiäkin, että nyt tehdään näitä yhdessä omaksi ja myöhempien sukupolvien iloksi. Katsotaan mikä tulee vuoden saldoksi.
Uusia ideoitakin on roppakaupalla omaan elämään, opiskeluihin ja työhön liittyen. Kiusasin jo isää ja äitiäkin, että nyt tehdään näitä yhdessä omaksi ja myöhempien sukupolvien iloksi. Katsotaan mikä tulee vuoden saldoksi.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Mediakasvatuksen käytäntöja, osa 3. Teknisiä ongelmia
Jälleen yksi editoitu video, johon yhdistin hieman animaatioviikonlopun oppeja. Aikaisemmat videot olin tehnyt iMoviella, mutta jostain syystä haastattelupätkät eivät olleet nyt siirtyneet macciin lainkaan ja työkoneelle tuodut tiedostot eivät suostuneet aukeamaan iMoviessa. Jouduin siis töihin Moviemakerin kanssa. Muuten ok, mutta en saanut kuvia enkä mp3-tiedostoja tuotua videoon, vaan se koostuu nyt tuosta alun animaatiosta, haastatteluista ja lopun hiljaisuudesta.
Animaation kohdalla en muistanut enää pitikö ajastus tehdä jo Powerpoint-ohjelmassa vai vasta Moviemakerissä? Spiikattu pätkä ja haastatteluna tehdyt pätkät tallensin ensin omiksi tuotoksikseen ja yhdistin ne vasta sitten ja pätkin oikeille kohdille. Video solahti mukavasti suoraan Lemon-hankkeen kotisivulle, joka pyörii ning:issä.
Ei aivan yksinkertainen projekti, mutta ainakin luvattu homma tuli valmiiksi.
Find more videos like this on .
Animaation kohdalla en muistanut enää pitikö ajastus tehdä jo Powerpoint-ohjelmassa vai vasta Moviemakerissä? Spiikattu pätkä ja haastatteluna tehdyt pätkät tallensin ensin omiksi tuotoksikseen ja yhdistin ne vasta sitten ja pätkin oikeille kohdille. Video solahti mukavasti suoraan Lemon-hankkeen kotisivulle, joka pyörii ning:issä.
Ei aivan yksinkertainen projekti, mutta ainakin luvattu homma tuli valmiiksi.
Find more videos like this on .
tiistai 19. tammikuuta 2010
Mediakasvatuksen käytäntöjä, osa 2: sosiaalinen media oppimisympäristönä
Vuoden vaihtuessa päättyi ning-ympäristössä toteuttamani kurssisuunnittelukurssi ja nyt on yhteenvedon aika.
Arviointikyselyyn vastasi 9 opiskelijaa ja kurssin suoritti kaiken kaikkiaan 12 opiskelijaa. Kaikki olivat sitä mieltä että kurssin tavoitteet saavutettiin hyvin ja suoritustapa vastasi erittäin hyvin tai hyvin tavoitteita. Yhden osallistujan mielestä suoritustapa oli huono. Opiskelijat kirjoittivat kurssin aikana 6 ning:in sisäistä blogikirjoitusta ja antoivat vertaispalautetta yhden opiskelijan bloggauksista saman verran eli 6 kertaa. Alussa tämä oli sekavaa ennen kuin älysimme kaivella kunkin kirjoittajan blogit esiin ”jäsenet” –toiminnon avulla. Tämän jälkeen blogien lukeminen ja arviointi jäsentyi mukavasti. Oppimisalustalla kommentit järjestyvät yleensä vanhimmasta uudempaan, mutta ningissä logiikka on uudemmista kohti vanhempia tekstejä. Tämä oli ehkä tutumpaa niille, jotka käyttävät sosiaalista mediaa ja vieraampaa niille, jotka ovat käyttäneet lähinnä moodle-tyyppisiä ympäristöjä. Opiskelijat kokivat myös saaneensa ohjausta opinnoissaan, vaikka itse olin lähinnä kauhistunut kun kurssi alkoi juuri kesken projektikokoussumaa marraskuussa. Kukin sai henkilökohtaisen tervetuloviestin ja loppupalautteen ja kuuteen blogikirjoitukseen annoin 6 yhteispalautetta. Yhteispalautteessa ongelmana oli mattimyöhästen huomioiminen eli yksilöpalautetta olisin päässyt antamaan nopeammin. Toisaalta sitä tuli jo vertaispalautteissa, jotka olivat ihan hyviä. Jatkokeskusteluja ei tosin syntynyt kovinkaan paljoa, mutta tämäkin oli ihan riittävää.Verkko-opettajaksi viikossa -kirja ja verkkomateriaali olivat tukeneet oppimista hyvin eli ne voivat säilyä suunnilleen ennallaan. Kunakin viikkona kirjasta luettiin yksi luku ja verkkomateriaalina oli yksi verkkovirike sekä ohjeistus blogin kirjoittamiseen ja vertaisarviointiin. Myös työmäärältään kurssi oli opiskelijoiden mielestä sopiva ja vertaisarviointi sopi työskentelyyn. Kurssin kahdeksan tunnin lähiopetusta sen sijaan piti erittäin hyvänä vain 3, hyvänä 3 ja huonona 3. En tiedä johtuiko tämä siitä, että ainakin opetustyössä jo olevat eivät päässeet läheskään aina paikalle. Yksi opiskelijoista ei pystynyt osallistumaan lähiopetukseen lainkaan. Omasta mielestäni lähikokoontumiset ryhdittivät mukavasti verkossa työskentelyä.
Opiskelijoiden antama kurssiarvosana 3,22 on ihan ok kun ajattelee, että olin vasta itsekin opettelemassa ning:in käyttöä oppimisympäristönä. Seuraavalla kerralla olen jo viisaampi heti kurssin alussa ja osaan paremmin ohjata ympäristön käyttöön. Mm. kurssin opiskeluoppaalle on annettava heti alussa selkeä oma paikka ja kaikki viikot ja lähiopetuksen aikataulut ja paikat tulee olla jo siellä, jotta tiedonkulkuun ei tule katkoksia.
Avoimessa palautteessa tuli mm. seuraavanlaisia kommentteja:
”Kurssi oli suhteellisen helppo suorittaa ja kurssin peruslogiikka oli helppo ymmärtää (eli joka viikko kehitetään kurssia eri osa alueiden
kautta).”
”Oli todella mielenkiintoista lukea muiden verkkokurssisuunnitelmia.”
”Materiaalia oli riittävästi ja se sopi kurssin sisältöön. Oli mukava päästä tutustumaan muihinkin oppimisympäristöihin. Itselleni jäi ainakin sellainen kuva, että verkossa olevia oppimisympäristöjä on paljon ja osa niistä on erittäin hyviä. Kurssin suoritustapaa en muuttaisi.”
”Kurssin aloitus ja kulku oli hyvin sekava, varsinkin kurssin ohjeiden kadotessa ensimmäisen blogikirjoituksen hautautuessa muiden kirjoitusten alle.”
” Välillä kurssin eteneminen tuntui sekavalta sekä työohjeiden ja aikataulujen uudelleen löytäminen blogien seasta oli hankalaa. Kurssi itsessään oli mielenkiintoinen.”
” Alussa ohjeistus tehtäviin tuntui hieman puutteelliselta, mutta kurssin loppua kohden tehtävät selveni ja samoin ning ympäristö.”
” Alussa harmitti kun oma pari ei pitänyt aikatauluista kiinni, mutta kurssin kuluessa siihen tottui. Tuntui myös hassulta, kun itse oli pohtinut ja miettinyt omaa kurssia pitkälle ja sitten jotkut kertoivat omasta kurssistaan vain muutamalla yleisluontoisella lauseella. Toisaalta itse opiskelin kurssilla enemmän oppimisen kuin pisteiden tai pelkästään kurssin läpäisyn takia, joten luultavasti sainkin kurssista enemmän irti kuin pelkät opintopisteet. Kaiken kaikkiaan kurssia oli hauska tehdä ja uskon että tulen käyttämään kurssin oppeja tulevaisuudessa.”
” Ningympäristön käyttöä pitäisi ehkä harkita, sillä se ei ole kovin selkeä ympäristö. Myös materiaalin tuottaminen mielummin yliopiston servereille olisi ehkä tietoturvan ja tietojen säilymisen kannalta parempi.”
Kurssiympäristö on avoinna vain kurssin osallistujille: http://verkkokurssi.ning.com/
Arviointikyselyyn vastasi 9 opiskelijaa ja kurssin suoritti kaiken kaikkiaan 12 opiskelijaa. Kaikki olivat sitä mieltä että kurssin tavoitteet saavutettiin hyvin ja suoritustapa vastasi erittäin hyvin tai hyvin tavoitteita. Yhden osallistujan mielestä suoritustapa oli huono. Opiskelijat kirjoittivat kurssin aikana 6 ning:in sisäistä blogikirjoitusta ja antoivat vertaispalautetta yhden opiskelijan bloggauksista saman verran eli 6 kertaa. Alussa tämä oli sekavaa ennen kuin älysimme kaivella kunkin kirjoittajan blogit esiin ”jäsenet” –toiminnon avulla. Tämän jälkeen blogien lukeminen ja arviointi jäsentyi mukavasti. Oppimisalustalla kommentit järjestyvät yleensä vanhimmasta uudempaan, mutta ningissä logiikka on uudemmista kohti vanhempia tekstejä. Tämä oli ehkä tutumpaa niille, jotka käyttävät sosiaalista mediaa ja vieraampaa niille, jotka ovat käyttäneet lähinnä moodle-tyyppisiä ympäristöjä. Opiskelijat kokivat myös saaneensa ohjausta opinnoissaan, vaikka itse olin lähinnä kauhistunut kun kurssi alkoi juuri kesken projektikokoussumaa marraskuussa. Kukin sai henkilökohtaisen tervetuloviestin ja loppupalautteen ja kuuteen blogikirjoitukseen annoin 6 yhteispalautetta. Yhteispalautteessa ongelmana oli mattimyöhästen huomioiminen eli yksilöpalautetta olisin päässyt antamaan nopeammin. Toisaalta sitä tuli jo vertaispalautteissa, jotka olivat ihan hyviä. Jatkokeskusteluja ei tosin syntynyt kovinkaan paljoa, mutta tämäkin oli ihan riittävää.Verkko-opettajaksi viikossa -kirja ja verkkomateriaali olivat tukeneet oppimista hyvin eli ne voivat säilyä suunnilleen ennallaan. Kunakin viikkona kirjasta luettiin yksi luku ja verkkomateriaalina oli yksi verkkovirike sekä ohjeistus blogin kirjoittamiseen ja vertaisarviointiin. Myös työmäärältään kurssi oli opiskelijoiden mielestä sopiva ja vertaisarviointi sopi työskentelyyn. Kurssin kahdeksan tunnin lähiopetusta sen sijaan piti erittäin hyvänä vain 3, hyvänä 3 ja huonona 3. En tiedä johtuiko tämä siitä, että ainakin opetustyössä jo olevat eivät päässeet läheskään aina paikalle. Yksi opiskelijoista ei pystynyt osallistumaan lähiopetukseen lainkaan. Omasta mielestäni lähikokoontumiset ryhdittivät mukavasti verkossa työskentelyä.
Opiskelijoiden antama kurssiarvosana 3,22 on ihan ok kun ajattelee, että olin vasta itsekin opettelemassa ning:in käyttöä oppimisympäristönä. Seuraavalla kerralla olen jo viisaampi heti kurssin alussa ja osaan paremmin ohjata ympäristön käyttöön. Mm. kurssin opiskeluoppaalle on annettava heti alussa selkeä oma paikka ja kaikki viikot ja lähiopetuksen aikataulut ja paikat tulee olla jo siellä, jotta tiedonkulkuun ei tule katkoksia.
Avoimessa palautteessa tuli mm. seuraavanlaisia kommentteja:
”Kurssi oli suhteellisen helppo suorittaa ja kurssin peruslogiikka oli helppo ymmärtää (eli joka viikko kehitetään kurssia eri osa alueiden
kautta).”
”Oli todella mielenkiintoista lukea muiden verkkokurssisuunnitelmia.”
”Materiaalia oli riittävästi ja se sopi kurssin sisältöön. Oli mukava päästä tutustumaan muihinkin oppimisympäristöihin. Itselleni jäi ainakin sellainen kuva, että verkossa olevia oppimisympäristöjä on paljon ja osa niistä on erittäin hyviä. Kurssin suoritustapaa en muuttaisi.”
”Kurssin aloitus ja kulku oli hyvin sekava, varsinkin kurssin ohjeiden kadotessa ensimmäisen blogikirjoituksen hautautuessa muiden kirjoitusten alle.”
” Välillä kurssin eteneminen tuntui sekavalta sekä työohjeiden ja aikataulujen uudelleen löytäminen blogien seasta oli hankalaa. Kurssi itsessään oli mielenkiintoinen.”
” Alussa ohjeistus tehtäviin tuntui hieman puutteelliselta, mutta kurssin loppua kohden tehtävät selveni ja samoin ning ympäristö.”
” Alussa harmitti kun oma pari ei pitänyt aikatauluista kiinni, mutta kurssin kuluessa siihen tottui. Tuntui myös hassulta, kun itse oli pohtinut ja miettinyt omaa kurssia pitkälle ja sitten jotkut kertoivat omasta kurssistaan vain muutamalla yleisluontoisella lauseella. Toisaalta itse opiskelin kurssilla enemmän oppimisen kuin pisteiden tai pelkästään kurssin läpäisyn takia, joten luultavasti sainkin kurssista enemmän irti kuin pelkät opintopisteet. Kaiken kaikkiaan kurssia oli hauska tehdä ja uskon että tulen käyttämään kurssin oppeja tulevaisuudessa.”
” Ningympäristön käyttöä pitäisi ehkä harkita, sillä se ei ole kovin selkeä ympäristö. Myös materiaalin tuottaminen mielummin yliopiston servereille olisi ehkä tietoturvan ja tietojen säilymisen kannalta parempi.”
Kurssiympäristö on avoinna vain kurssin osallistujille: http://verkkokurssi.ning.com/
Mediakasvatuksen käytäntöjä, osa 1: haastatteluja ja editointia
Ennen kuin videoiden käyttöä tuli kunnolla edes harjoiteltua jouduin tositoimiin muutaman projektin tiimoilta. Näistä yksi oli verkkokurssin suunittelu ja materiaan tuottaminen Become an eTeacher in a Week -kurssille, joka tilattiin Turun yliopistolta kesällä 2009. Kurssi rakentuu Riitta Suomisen kanssa tekemämme kirjan varaan ja kurssimateriaalit tehdään englanniksi. Riitta keskittyi verkkokurssin teksteihin, tehtäviin ja linkkeihin ja minä lupasin tehdä muuta mediaa. Toteutin haastattelut marraskuun lopussa eJump2.0-hankkeen päätöskokouksen yhteydessä. Paikalla oli erinomaisia verkko-oppimisen asiantuntijoita ja ainakin itse opin haastatteluista paljon. Onneksi sain mukaan eJump2.0-hankkeessa apunani olleen assistentin mukaan videokameran käyttäjäksi ja pystyin itse keskittymään haastateltaviin.
Suunnittelin haastattelukysymyksiä jo Suomessa, mutta osa haastateltavista varmistui vasta Barcelonassa joten muokkailin niitä vielä edellisenä iltana. Olin varautunut haastatteluihin sekä videokameralla että mp3-tallentimella ja hyvä niin, koska ensimmäisestä haastatteluvideosta jäi ääni pois rikkoutuneen mikrofonin takia. Piskuinen pöydälle sijoitettava kamerajalusta sentään ajoi asiansa. Verkkokurssin tilaaja oli onneksi päätynyt videoklippien sijaan podcasteihin osana kurssimateriaalia, koska ne eivät ole niin suuria tiedostoja. Yllättäviä häiriötekijöitä olivat kännykän piippaukset ja hälinä haastatteluhuoneen oven takana sijaitsevan vesiautomaatin ympärillä.
Joulun välipäivinä pääsin editoimaan ja työstin materiaaleja sekä macin garagebändillä ja imoviella. Voi olla että haastattelut voivat olla jopa parempia näin kuin videosta tehtynä materiaalina. Saapi nähdä tuleeko videotkin editoitua joskus. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen että sain tehtyä nämä aikataulussa ja sisältö on hyvää. Mutta katso nyt itse: http://web.me.com/satunurmela/eTeacher/Welcome.html
(Podcastit ovat siis garagebändillä tehtyjä ja video on imoviella tehty.)
Suunnittelin haastattelukysymyksiä jo Suomessa, mutta osa haastateltavista varmistui vasta Barcelonassa joten muokkailin niitä vielä edellisenä iltana. Olin varautunut haastatteluihin sekä videokameralla että mp3-tallentimella ja hyvä niin, koska ensimmäisestä haastatteluvideosta jäi ääni pois rikkoutuneen mikrofonin takia. Piskuinen pöydälle sijoitettava kamerajalusta sentään ajoi asiansa. Verkkokurssin tilaaja oli onneksi päätynyt videoklippien sijaan podcasteihin osana kurssimateriaalia, koska ne eivät ole niin suuria tiedostoja. Yllättäviä häiriötekijöitä olivat kännykän piippaukset ja hälinä haastatteluhuoneen oven takana sijaitsevan vesiautomaatin ympärillä.
Joulun välipäivinä pääsin editoimaan ja työstin materiaaleja sekä macin garagebändillä ja imoviella. Voi olla että haastattelut voivat olla jopa parempia näin kuin videosta tehtynä materiaalina. Saapi nähdä tuleeko videotkin editoitua joskus. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen että sain tehtyä nämä aikataulussa ja sisältö on hyvää. Mutta katso nyt itse: http://web.me.com/satunurmela/eTeacher/Welcome.html
(Podcastit ovat siis garagebändillä tehtyjä ja video on imoviella tehty.)
tiistai 10. marraskuuta 2009
Mediakasvatusinterventio aikuisille
Olen loppuvuoden 2009 opettamassa Verkkokurssin suunnittelu ja toteutus –kurssia Turun yliopistossa. Kurssin 19 osallistujaa ovat luokan- tai aineenopettajiksi opiskelevia, sivuaineopiskelijoita eri tiedekunnistaja Turun yliopiston henkilökuntaa.
Sosiaalisen median ympäristöt viehättävät avoimuudellaan ja helppokäyttöisyydellä. Vaikka nyt oppilaitokset järjestävätkin verkko-opetuksensa pitkälti omilla palvelimilla sijaitsevilla oppimisalustoilla niin tulevaisuudessa oppimisalusta ja sosiaalinen media lähestyvät toisiaan. Perustelen tätä mm. sosiaalisen median työkalujen käytettävyydellä, avoimuudella (osittain tai kokonaan) ja niiden tuttuudella etenkin nuorten keskuudessa. Teemu Arina (2007) on tiivistänyt tämän seuraavasti:
Nettisukupolvi äänestää jo käyttäytymisellään kaksisuuntaisuuden ja moniulotteisuuden puolesta. Tilastojen mukaan keskimääräiset TV- ja radiominuutit ovat laskussa kaikissa ikäluokissa sitten vuoden 2000. USA:ssa sanomalehtien lukijakunnat ovat laskeneet vieläkin rajummin. Tilastojen perusteella mitä nuorempi on, sitä vähemmän katsoo televisiota tai lukee lehtiä verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Internet-käyttäjätilastot taas puhuvat käänteisestä trendistä. Suomessa 15-19 ja 20-29-vuotiaiden joukossa verkon käyttöaste lähentelee jo sataa prosenttia, siinä missä vanhemmat ikäluokat laahaavat noin 3 vuotta aina edellistä ikäluokkaa jäljessä. … Loppukaneettina voidaan päätellä, että keskimäärin siinä missä vanhemmat istuvat kotona ja katsovat passiivisina televisiota ja lukevat aamulla toimittajan koostaman lehden, nuoret roikkuvat verkossa sosiaalisen median aktiivisina tuottajina ja osallistujina. Tällaisen moniulotteiseen ympäristöön tottuneen lapsen heittäminen lineaariseen systeemiin (vaikka siihen instituution kontrolloimaan oppimisympäristöön) on tämän kykyjen aliarviointia ja lähes rikollista toimintaa. Suurin potentiaali on saada nuoret oivaltamaan omakseen ottamansa välineen mahdollisuudet henkilökohtaisen konnektiivisen oppimisensa kannalta.
Mm. tämän takia mediakasvatusinterventiokseni valikoitui kasvatus- ja koulutustehtävissä toimivien kurssin osallistujien perehdyttäminen sosiaalisen median maailmaan kurssin varsinaisten tavoitteiden rinnalla. Toteutan työskentelyn Turun yliopistossa käytössä olevan Moodle-oppimisalustan sijaan sosiaalisen sosiaaliseen mediaan lukeutuvan verkostotyökalu Ning:in avulla.Tavoitteena on antaa kurssin osallistujille kokemuksia sosiaalisessa mediassa osallistumisesta ja avartaa näkökulmaa verkkokurssin toteutukseen soveltuvista verkkoympäristöistä. Kurssi toteutetaan avoimesti verkossa ja ohjeena on käyttää nimimerkkiä ellei halua esiintyä omalla nimellään sekä kirjoittaa kurssin suoritukseksi rakentuva blogi-ketju ensin omalle koneelle, koska varmuuskopioita ei ole Ning:issä toimittaessa kenelläkään.
Aloitustapaamisessa kävimme osallistujien kanssa läpi sivuston herättämiä ensivaikutelmia ja osallistujat vertailivat Ning:iä mm. Moodleen ja pohtivat molempien käytettävyyttä ja soveltuvuutta opetukseen. Aasinsiltana mediakasvatukseen toimii opettajien astuminen nuorten maailmaan, jos ajatellaan että sosiaalinen media on nuorille tuttu ja luonteva toimintaympäristö ja opettajille taas vieraampi. Näin ei tietenkään välttämättä ole ja jo kurssin aloitusvaiheessa selvisi, että tämäkin ryhmä on asian suhteen melko heterogeeninen. Ensivaikutelmat vaihtelivat järkytyksestä odottavan uteliaaseen.
Alkuvaiheessa kurssin osallistujien huomio kiinnittyi Ning:iin sisältyviin mainoksiin. Toisia ne ärsyttivät kun taas toiset olivat oppineet jo lukemaan näyttöä ilman että mainoksia juuri edes huomattiin. Kävimme keskustelua miten meitä seurataan esim. googlen työkalujen avulla kun mainokset valikoituvat sivulle sen sisällön perusteella. Aivan kurssin alussa mainokset olivat erilaisia seuranhakupalveluita ja totesimme, että mainosten takia ympäristön käyttö lasten ja nuorten kanssa on epäsuotavaa. Toisaalta: tämä olisi oiva esimerkki ja kohta pysähtyä miettimään lasten ja nuortenkin kanssa mitä tietoa meistä kuluttajina kerätään ja miten meistä kerätään tietoa tietämättämmekin ja mihin mm. sosiaalisella medialla tähdätään; toisaalta hakkerietiikan mukaiseen gift-culture ilmiöön, mutta toisaalta puhtaaseen liiketoimintaan.
Sivuston kukkais-grafiikkaan ei kukaan takertunut, vaikka ajattelin sen etäännyttävän ainakin miesopiskelijoita. Lähitapaamisessa oli tosin paikalla vain yksi mies eli toisenlaisiakin ensivaikutelmia saattoi olla osallistujien joukossa.
Kurssi jatkuu vielä joulukuuhun asti ja kurssin loppuvaiheessa arvioimme vielä yhdessä opiskelijoiden kanssa sosiaalisen median käyttäytymistä verkkokurssin työkaluna. Kurssin arvioinnin yhteydessä ajattelin ujuttaa mukaan myös kysymyksen mediakasvatuksesta. Hyviä vihjeitä sopivista kysymyksistä otetaan vastaan!
tiistai 6. lokakuuta 2009
Sosiaalinen media ja video mediakasvatuksessa
Luin ohjeistusta oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen. Syyslukukaudella perehdymme sosiaaliseen mediaan ja videoon mediakasvatuksessa. Syksyn teemoista kirjoitetaan omaan oppimisblogiin ja vähintään yhdestä aihealueesta olisi tavoitteena tehdä myös käytännön kokeilu,
mediakasvatusinterventio. Blogiin on tarkoitus kirjoittaa kokeilun suunnittelusta, toteutuksesta ja sen
arvioinnista.
Miten sopivat aiheet tähän syksyyn! Kuljenko silmälaput silmillä kuin vankkurihevonen kun heti tuntuu että löydän juuri näihin aiheisiin sopivat käytännön kokeilut työn alla olevista projekteista ja tehtävistä? Jos näin on niin avatkaa hiukan päitsiäni, please, ja yritän katsella maailmaa hiukan avarakatseisemmin.
Kun oppimisalusta ei vain riitä...
Sosiaalisen median kokeiluksi otan sosiaalisen verkostotyökalun Ningin, jonka kokeilu projektin kotisivuna alkoi juusi tänä syksynä Lemon-hankkeessa (www.lemonproject.ning.com). Toinen kokeilu on Ning:in hyödyntäminen Verkkokurssin suunnittelu -kurssin alustana marras-joulukuussa 2009. Haasteellisena koen ympäristön käytön oppimisprosessin selkeyttämisessä, sillä mm. liitetiedostojen jakamiseen ei siellä mielestäni ole selkeää rakennetta tarjoavaa työkalua. Liitetiedostot ja opiskelioiden tehtävät tulee upottaa joko sivuston blogiin, keskusteluviesteihin tms. Tämä toiminee paremmin lyhytkestoisella kurssilla kuin kolmivuotisessa hankkeessa, mutta tätä aion kokeilla käytännössä tänä syksynä. Heikkoutena koen myös tilanteet, joissa opiskelija on unohtanut tunnuksensa. Minä tai organisaationi emme voi auttaa tässä tapauksessa ja ainoaksi ratkaisuksi jää ilmeisesti luoda uusi profiili elleivät vihjekysymykset tms. auta.
Miten video muuttuu osaksi mediakasvatusta?
Miten video muuttuu osaksi mediakasvatusta?
Video mediakasvatuksessa tarvitsee vielä hieman tarkennusta ennen kuin päätän mihin keskityn siinä syksyn aikana. Tekeillä on oppikirja Verkko-opettaja 2.0, johon tulee esimerkkejä videoklippien käytöstä osana opetusta ja oppimista. Minun pitäisi myös tehdä itse muutamia videoklippejä verkkokurssin eri suunnitteluvaiheista haastattelemalla eri henkilöitä. Mutta ovatko kumpikaan näistä mediakasvatusta? Omasta mielestäni tuleva kirja on aikuisten mediakasvatusta ja ehkä myös nuo videoklipit, mutta olenko oikeilla jäljillä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
